TULI EI POLTA TUTTUANSA
HEIMOANSA HERJAELE

saatavissa myös paperiesitteenä

ota yhteyttä

Alakoulussa oleva sisareni päätti sivistää nelivuotiasta pikkuveljeään ja tarjota hänelle ikimuistoisen kulttuurielämyksen. Koulun voimistelusalissa oli kiertävänä elokuvanäytöksenä neuvostoliittolais- suomalaisvalmisteinen Sampo-elokuva. Kalevalan hahmot vyöryivät valkokankaalla kunnes viimein koitti tarinan huipentuma – Sammon taonta. Leiskuvat liekit, vasaroiden pauke ja mustat nokiset miehet verenkarvaisen loimotuksen keskellä olivat kuitenkin liikaa – sivistys karisi pienestä katsojasta ja hän pakeni koulun keittiöön. Jotain silti saavutettiin – elämys oli ikimuistoinen. Yksityiskohtia muistamattakin tavoitan yhä tunnelman, joka löi merkkinsä pienen pojan tajuntaan.

Nyt kun sitä mietin, se saa uutta ja syvempää merkitystä, sillä voi selittää paljon tapahtunutta ja tapahtumatonta. Miksi valitsin oppikoulussa tekstiilityöt kun muut pojat menivät metallitöihin – miksi minusta kuitenkin tuli seppämestari, joka kiertää ympäri maailmaa kantaen kalevalaista tulta matkassaan, tietäen tai tietämättään. Moni asia on avautunut, moni on yhä peitossa ja ehkä pysyykin. Mutta jonnekin sinne on se naula isketty, johon elämänlanka on sidottu ja josta se auki keriytyy.